Venäjälle 07/2019

[SJV]

Tarkoitus lähteä perinteiselle Venäjän safarille heinäkuussa. Lähtö 24.7 ja paluu 28.7

Reitit ym katsotaan lähtijöiden kesken myöhemmin.

Karkeilla renkailla ja vinssillä pärjää.

Simon
0400725480

[Jarski lj]

Jos saadaan läjä nippuun vois harkita

[bj45lava]

Viisumi taskussa jo...

[JF]

Mukana ollaan, pientä laittoa autossa vielä mm. olka-akselin laakerit mutta ei mitään vakavaa.

Ehdottaisin että vihdoinkin lähdettäisiin samoamaan uusia reittejä Laatokan pohjoispuolelle.

[SJV]

Ehdotus sopii minulle!

Mennäänkö kuitenkin Vaalimaalta yli? Voitaisi hakea eväät Viipurista, jossa kuitenkin paras tarjonta. Ruokaa ei ilmeisesti edelleenkään kannata/saa tuoda suomesta.

Jos tavoite olisi tavata rajalla kl.10? Keretään ajoissa leiriin, ja voidaan torstaina ajoissa siirtyä pohjoisempaan päin.

[-MaTTi-]

Olitteko kolmestaan? Millanens reissu oli?

[timppas]

"Samaa kun Mattia" kiinnostaa montako autoakuntaa oli ja olitteko Laatokan pohjoispuolella, oispa ollut mukava olla mukana mut tänävuonna ei käynny ajankohta mulle.

[SJV]

Keskiviikko 24.7.2019

Appariksi tälle reissulle tuli opiskelukaveri Pietarista (suomalainen kuitenkin), jolla ei aikaisempaa kokemusta maasturireissuista. Kahdeksalta aamulla oltiin sovittu treffit mun pihalla, jossa sovitettiin vielä kaverin kamat Gebardin kyytiin. Vaikka mielestäni pakkasin vain oleellisimmat, oli tavaraa melkein kattoon asti. Matkalla kohti Vaalimaata Mikko soitti, ja sanoi lähtevänsä ylittämään rajaa ja odottamaan meitä leiriin.

Ennen rajaa pysähdyttiin Teboilille kahville, jossa Jonas odotti kahden apparinsa kanssa. Mikko ilmoitti että pikkulappuja ei tarvitse enää täyttää, sillä Vaalimaalla ne tulostetaan valmiina koneelta. Ei muuta kuin 2x auton menolappuja ja kohti rajaa. Ylityksessä ei kestänyt varmaan 30min pidempää. Sitten Viipurin Veikkoihin rahan vaihtoon, ja siitä Lukoilille tankille. Kurssi oli jotain 1e=69rup, ja dieselin hinta 47-48rup/litra.

Lukoilita jatkettiin kohti Viipurin Karusellia, josta haettiin eväät. Mukaan tarttui mm. Black Angusta, josta muodostui paljon hyviä juttuja myöhemmin. Taisi olla peräisin Angus-nimisestä mustasta porsaasta?

Jonaksen apparit oli vielä etanolia vailla trangiaansa, mutta sopivaa kauppaa ei näkynyt missään. Jatkettiin siis kohti Antreaa ja Tempokeskusta. Mikon appari Mikko soitti ja sanoi että olivat löytäneet vapaan leiripaikan juuri ennen Tempoa lammen rannasta, jossa oltiin myös 2017 (vai 2016?). Ei kuitenkaan valittu suorinta reittiä, vaan mentiin Kääntymän kautta (kuten oli Mikotkin menny)



Vaikka Tempoon on ajettu kymmeniä kertoja, lähimuisti petti ja ajettiin oikean risteyksen ohi. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä päätettiin ettiä etanolia Antreasta. Lukuisten kyselyjen ja kokeilujen jälkeen yhdestä sekatavarakaupasta saatiin pari pulloa jotain palavaa. Myöhemmin osoittautui kuitenkin lamppuöljyksi tms. Vähän ennen kuutta saavuttiin leiriin. Viereisestä leiristä kaikui teknoa ja poppia aamun tunneille asti.

[SJV]

Torstai

Aamupalaksi reissulle valikoitui tuttuun tapaan pekoi+kananmuna. Pekonipaketti muistutti erehdyttävän paljon HKn amerikan pekonia, mutta maku ei ollut ihan samaa luokkaa..

Aamupalan jälkeen tutkittiin karttaa, ja päätettiin siirtyä pohjoisemmaksi. Jonas oli esittänyt toiveen etsiä isoäitinsä kotipaikkaa Lumivaarassa, jossa olimme viimeksi kolme vuotta sitten. Sinne siis.

Edellisenä päivänä huomattiin että Jonaksen ja mun välinen LA yhteys ei pelannut, mutta syyllinen selvisi vasta kun testattiin että Jonaksen ja Mikon välinen yhteys toimi. Gebardissa ilmeisesti tangentti paskana. Mittailu vahvisti tämän, joten päätettiin myös pistäytyä Käkisalmen autotavarakaupassa. Onneksi Mikolla oli mukana pari PMR puhelinta, joten autojen välinen kommunikointi toimi.

Siirtymällä kohti Käkisalmea Mikko valitti voblausta. Aluksi epäily oli löysissä pyöränpulteissa, mutta niin ei ollut - vaan syyllinen olikin paska vanne. Se sai kuitenkin jäädä paikoilleen. Tarkistin itse samalla pyöränpultteja, ja muutama kiristyi. Näillä reissuilla lähes poikkeuksetta on jollain irronnut rengas, joten tarkistus on ihan aiheellista.

Käkisalmessa tankattiin, jonka jälkeen metsästettiin LA-tangenttia. Sitä ei kuitenkaan löytynyt, joten jatkettiin matkaa. Pian mahaa kurnasi, ja päätettiin etsiä sopivaa ruokataukopaikkaa.

Kokeilimme muutamia pistoja isolta tieltä, mutta mitään kovin kummoista paikkaa ei löytynyt. Yhdellä kuoppaisella pistolla Jonas yritti tasata menoa nostamalla matkavauhtia (jolloin rengas ei kerkeä tapaamaan kuopan pohjaa), sillä seursuksella että takana kuormaa kantava ilmapussi räjähti.

Pienen pohdiskelun jälkeen päätimme metsästää sopivaa henkilöauton kierrejousta ja lattaraudan pätkää. Seuraava paras mahdollinen paikka varaosille oli Kurkijoki. Autotavarakauppaa ei ollut, mutta kylän ohi pyöräilevä pikkupoika tiesi kertoa että mäellä asui механик, autoasentaja. Hän ei ollut kotona, mutta rautakaupan ystävälliset myyjät tiesi Diman ja soitti hänelle. Lopulta Ladan (?) kierrejousi ja pätkä ruosteista rautaa kainalossa jatkoimme kohti Lumivaaraa.



Kurkijoella lounastaessamme paikalle tuli kyläjuoppo pyytämään anteeksi vuotta -39...




Tervajärven kiertolenkki oli kasvanut melko umpeen, ottaen huomioon että täällä ollaan ajettu viimeksi kolme vuotta sitten.

Reitin varrella on pari Suomen aikaista hirsitaloa



Leiripaikkaa etsiessämme päädyimme yhden lomakylän taakse ihailemaan paikallisten vesikulkuneuvoja. Karjalassa kaikki on isompaa.



Lopulta löysimme leirin noin kl11 illalla. Leiripaikka oli Pitkäjärven eteläpuolella sijaitsevan lammen rannalla. Oikein hieno paikka laitureineen kaikkineen.

[Käyttäjä]

eipä näy kuvat

[timppas]

eilen näky tänään ei

[SJV]

Kuvat offipalstalla, joka on nyt nurin.. täytyy illalla katsoa jos saisin ne slckn galleriaan

[Käyttäjä]

Kuvat offipalstalla, joka on nyt nurin.. täytyy illalla katsoa jos saisin ne slckn galleriaan

ÄLÄ koeta galleryyn vaan laita suoraan postaukseen littenä,helppoa eikö totta.. Silloin pysyy omalla palvelulla tallessa eikä sekoita galleriaa joka on aika herkässä tilassa.

[SJV]

Perjantai

Suht myöhään venyneen leiriintulon myötä nukuimme aamulla pitkään. Aamutoimien jälkeen vuorossa oli Jonaksen räjähtäneen ilmajousen korvaaminen Ladan (?) jousella. Koska mattavihreän BJn ulosjoustovara on hiukan enemmän kuin mitä Toyodan insinöörit on aikoinaan todennut riittäväksi, asettaa se pieniä haasteita maasto-olosuhteissa tehtäviin huoltoihin. Hi-liftin tunkkausvara ei välttämättä olisi riittänyt, eikä kyllä pelkän liftin varassa auton alle kannata mennä. Ratkaisu pulmaan löytyi Toyotan alkuperäisestä pullotunkista ja muutamasta tovereiden ruokapöydästä lainatusta lankunpätkästä.

Yleisö seurasi tiiviisti ja antoi hyviä vinkkejä.




Renkaat pois ja runko pölkkyjen varaan.



Hetken päästä saimme ihailla kolmoisjousitettua BJn takapäätä.



Matkalla eteenpäin teimme pysähdyksen Sortavalaan. Helteessä BJn kabiinin ilmasto lähenteli ruotsalaisen saunan lukemia, joten vilvoittava jäätelö teki ihmeitä. 5-kaupan ulkopuolella kaukaasialaiset myivät hedelmiä, emmekä Jonaksen kanssa voineet vastustaa isoja vesimeloneita. 560 ruplaa vaihtoi omistajaa, ja mattavihreän BJn lasti kasvoi 15kg.

Kun pääsimme leiriin Syskyjärven länsipuolelle, kaikki pääsi nauttimaan erittäin maukasta vesimelonia.



Jo reissun alussa Mikolla oli rankan flunssan oireita, eikä olotila helpottunut napeista ja hunajasta huolimatta. Yöllä kahden aikaan heräsin hodarin murinaan, ja aamulla Mikot oli jo Suomessa. Myöhemmin tuli viesti että kannattaa mennä Värtsilästä yli, tie on hyvä ja rajamuodollisuuksissa ei kummajaisia.

[SJV]

Lauantai

Pähäman ja muiden reissukertomukset saivat minut innostumaan Syskyjärven seuduista, eikä syyttä. Leiristä lähdimme seuraamaan vanhaan karttapohjaan piirrettyä katkoviivaa, ja pian päädyimme harjun päälle.



Maisemat oli upeat, ja reitti todella mukava. Tosin tälle uralle emme välttämättä olisi saaneet Mikkoja houkuteltua, sillä BJn kokoinen auto oli välillä liikaa. Onneksi mukana oli työpaikalta lainattu akkukäyttöinen ketjusaha, joka ylitti odotukset kaikin puolin. Todella näppärä nostaa esille, lähtee aina käymään, ja voimaa on tarpeeksi. Lähtee ehdottomasti mukaan myös jatkossa.



Reitti jatkui selvänä urana, ja puista näki että täällä on kisattu lähiaikoina (Ladoga Trophy?).







Kunnes kohtasimme ison suon, jonne meni ainoat autolle tarkoitetut urat. Harjua pitkin jatkuvaa uraa ei pystynyt jatkamaan ilman että sahaisi lähes kaikki puut.




Heitimme siis ympäri, ja ajoimme samaa uraa toiseen suuntaan. Muistaakseni tässä vaiheessa Gebardin äänimaailma muuttui, kun pakoputki päätti revetä. Hauska lenkki kuitenkin, mukavaa vaihtelua kuraleikkeihin.

Seuraavaa leiripaikkaa miettiessämme pidimme lounastauon uran alkupäässä. Tarjolla oli mm. vesimelonia



Päätimme etsiä kahdelle autolle sopivaa yösijaa Impilahdesta Laatokan rannalta. Ennen kokeiluja pysähdys ja vilvoittava jäätelö naamariin.



Muutamia eri pistoja kokeiltiin, kunnes sopiva paikka löytyi kylän länsipuolelta lähtevän uran päästä. Tämä ura haarautuu kahtia, ja toista uraa puhkoessa alkoi Gebardin hyytyä. Sama vaiva oli myös Lumivaaran lenkillä, joten tiesin katsoa snorkkelin päätä joka oli aivan tukossa lehdistä. Putsaus ja matka jatkui.

Ennen perinteistä Laatokkaan pulahtamista viritin kaljatölkistä pakoputken ympärille savuohjuria, toiveena että korvat sietäisi seuraavana päivänä koittavaa noin 500km siirtymää kotiin.



Aamulla oli Gebardin pesun vuoro. Huolimattomuutta peruutin hiukan liian pitkälle, joten alustapesun päälle tuli vielä sisäpesu. Vinssillä kuiville ja äyskärillä suurin osa vesistä pihalle. Sitten Sortavalaan tuliaisten ostoon, ja siitä kohti Värtsilää ja Suomea.

Kiitos Mikko+Mikko, Jonas+Heikki+Salla ja omalle apparilleni Otolle jälleen hauskasta reissusta. Ensi vuonna uudestaan (vai pitäiskö mennä jo aikaisemmin?)