Ensimmäinen kilpailuni
Mad Moose Like Fun 2006
Maalis/Huhtikuu 2006
Niin siinä sitten kävi että ilmoittauduttiin standard luokkaan, tilattiin autourheilukäyttöön hyväksytty kypärä ja alettiin ihmettelemään muita sääntöjä. Kyseltiin neuvoja palstalta ja aiemmin trial-kilpailuihin osallistuneilta. Kun säännöt alkoivat olla selvät tuli pari ”ongelmaa” vastaan. Renkaan max leveys 30cm aiheutti miettimistä. Erään offi-liikkeen mukava karvanaama kuitenkin mittaili iltapuhteena renkaan leveyttä erilaisilla paineilla ja ns. ongelma poistui. Paineet sopivasti alas niin käytössä olevan renkaan leveys tippui luokkaan sopivaksi. Lopullinen varmistus tuli kun AKK:n offroad-jaos muutti sopivasti sääntöjä eli standar-luokan renkaan max leveys on nykyään 33cm. Sääntö astui voimaan heti eli muutos tehtiin kuin mittatilaustyönä Talmaan.
Eli renkaat oli ok. Sitten aloitettiin lumityöt?. Kallistuksenvakaajat oli nakattu metsän reunaan syksyllä ja nehän piti olla stanuissa paikoillaan. Pari tuntia ja molemmat vakaajat oli kaivettu esiin.
Töissä purettiin sopivasti työtaso josta irtosi sopiva pohjapanssari aihio. 7mm paksua mustaa turkkilevyä. Aiemmin oli tullut hommattua vastaavaa levyä mutta 5mm ja alumiinista valmistettua.
Siinä ihmetellessä tuli huomattua että joku on käynyt käyttöautolla metsässä ajelemassa ja kolauttanut aurauskulmat pieleen. Tarkempi tarkastelu osoitti raidetangonpään olevan väljä ja syöneen renkaat toispuoleisiksi. Soitto siihen tiettyyn offi-liikkeeseen ja pari rengasta vanteineen tilaukseen, tulipahan samalla tilattua uudet riipukkeet taakse, siis vakiomittaiset.
Homma alkoi hahmottua. kattoteline pois, vinssi pois, vanha ruohosuoja pois jne. Työssäkäynti haittaa harrastusta ja kun käyttöautolla harrastetaan pitää sen vielä olla koko ajan käytettävissä. Siispä huomattiin että kiire tulee.
Aloitin ”pakollisista” eli pohjapanssarin teosta. Ensin pahvisapluuna valmiiksi ja sitten levyä pilkkomaan. Panssari saatiin valmiiksi. Ja kun tökkii niin tökkii. Laturin ja akkujen piuhat otin tietysti irti kun hitsasin kiinnikkeitä runkoon. Kun koitti töihin lähdön aika, eli piuhat kiinni ja …mitä perk…Auto ei lähtenyt käyntiin eikä mittaristossa ollut virtaa. Sisävalo toimi, sähkölasit toimi, radio toimi. Startille tuli ns. isoa virtaa mutta ei starttaa. Tarkempi tutkiminen johti lopulta vian löytymiseen. Pääakulta lähtevästä piuhanipusta oli katkennut yksi naru. (sopivasti piilossa oleva). Johto ehjäksi ja töihin.
Olin siis repinyt vinssin irti ja silti keula tuntui olevan vähän alhaalla. Edessä oli vuoden vanhat Omen jouset ja kun ne hommattiin, otettiin mitä oli tarjolla. Pakat olivat siis suunniteltu toimimaan ilman vinssin painoa. Siispä niihin tilattiin lisälehdet eräästä keskisuomen offi-liikkeestä ja samalla tilattiin eteen uudet riipukkeet ja 9m vetoliina. Lisäksi eteen tilattiin uudet u-pultit kun vanhat oli ajeltu kiviin lyttyyn.
Tässä välissä käytiin hakemassa uudet renkaat (vanteet tuli 5mm isommalla et:llä eli jäävät vähän paremmin lokasuojan sisään (AKK:n sääntökirjasta: koko renkaan on mahduttava pyörimään alkuperäisessä pyöränaukossa). (taaskaan ei tarjottu mainostarraa mukaan, olisin kyllä ottanut).
Kilpailupäivä alkoi lähestyä joten ei muuta kuin auton alle. Öljyjen tarkistus laatikosta, jakolaatikosta. Pohjapanssari paikoilleen ja naftaputkien suojauksen kimppuun. Aloitin kuitenkin tankin suojaamisesta. Sen suojaksi laitettiin 5mm alumiinilevyä ja kun sen työstö kävi helposti taittelin alumiinista suojan vedenerottimelle ja naftaputkille.
Matkahuollosta tuli ilmoitus että keskisuomen lähetys on saapunut. Etupään kimppuun, akseli irti, pakat purkuun ja kasaan varustettuna ylimääräisellä lehdellä. Eturiipukkeet olivat mallia halpa eli ko. firman omavalmisteita. Yritin tunkea reikään, siis riipukkeen tappia uretaanipuslan reikään. Vaseliiniä liukasteena eikä silti upponnut. Puslat kainaloon ja naapuriin avartamaan niiden reikiä.
Takaisin pihalle ja auton eteen, nyt upposi tapit mutta sitten huomattiin että tapit ovat liian lyhkäiset. Onneksi hangesta löytyi vanhat kumipuslat jotka laitettii paikoilleen. Soitto keskisuomeen ja reklamaation tekoon puhelimitse. Lupasivat laittaa uudet pultit ja holkit ja jotain hyvitykseksi. Sitten uuden etupuskuri tekoon. Puskuri valmistui ja myös sakkelin korvakkeet. (näitä korvakkeita vahvistettiin myöhemmin lisää kun alkoi ensimmäiset hitsaussaumat epäilyttämään. Kestivät kuitenkin hyvin. Eli ei tullut tehtyä mitään "kylmäjuotosta".
Uudet eturiipukkeet eivät kerenneet millään kisaan mennessä mutta ko. keskisuomalainen yritys toimitti ne mahdollisimman nopeasti ja syvästi pahoitellen ja
hyvittivät virheensä enemmän kuin tarpeeksi 
. Pääsponsorin mainostarrat eivät kerenneet myöskään kilpailuun mennessä, syy oli mainostoimistossa joka luonnollisesti sai "kehut" toiminnastaan. (rahat kyllä sain
)
Vetokoukun irroitus, auton pesu ja mainostarrojen liimaus. Nyt alkoi jo hiukan jännittämään, olihan kyseessä ensimmäinen AKK:n alainen trial-kisani vaikka Fun-kisana sitä mainostettiin.
Kootut selitykset itse kilpailusta.
Ilmoittautuminen, katsastus ja siirtyminen parkfermeen menivät kivuttomasti. Oltiinhan lähdetty aikaisin liikkeelle ja huoltoautokin oli mukana varmuuden vuoksi.
Ensimmäinen jakso: Päästiin korkkaamaan alue 5 ja saldona 15 virhepistettä. (pito loppui)
Seuraavaksi siirryttiin alue 3:lle jonoon, odottamaan vuoroa. Tästä alueesta max virheet. Mäki olisi varmaan mennyt mutta etulukko ei ollut päällä (ajattelin että HJ ei käänny liukkaassa rinteessä etulukon kanssa. Siinä kävi sitten niin, ettei päästy tarpeeksi ylös että olisi tarvinnut kääntyä. Auto liikkui vain sivuttaissuunnassa ja lopulta valui kuusta vasten). Kentsu oli paikalla ja vinssasi meidät tilanteesta pois, kiitos hänelle. Kiitos myös Ismolle ym. ketkä työnsivät HJ:n pois koivusta vinssauksen aikana.
Sitten oli vuorossa alue 6. Sinne päästiin siis Kentsun avustuksella, helposti. Jakso meni hyvin, kaksi pakkia ja reittimerkkiin hipaisu siis saldona 11 virhepistettä.
Siirryimme jaksolle 4. Kun lähtölupa saatiin, oli 1,2 ja 3 vaihteet käytössä ja komeasti mäen päälle päästiin Eli 0 pistettä.
Sitten alkoi ruuhkat. alue 1 oli tukossa, no menimme kiltisti jonoon ja pidimme ”eväs” tauon.
Jakso lähti hyvin ja kun oltiin selvitetty (onnistuneesti kierretty) se suzukin syvyinen spoori, innostuin ja unohdin reittivalinnan jonka rataan tutustuessa olin suunnitellut. Tuloksena jumi ja max 20 virhepistettä. (harmittaa vieläkin
).
Ensimmäisen kierroksen viimeinen jakso oli siis 2. Reittituomari piti juuri kahvitaukoa ja ehdotti rataan tutustumista vielä kerran. No käytiin katsomassa ja päätettiin kokeilla. Stanuille oli tehty helppo reittiportti: 2 kuusta joiden välistä mahtui peilit levällään mutta kuusien keskellä oli julmettu kivi ja parin modin jäljiltä suhteellisen syvät spoorit. Kokeiltiin mennä varovasti ja sinnehän se tippui. (Oli muuten ainoa kunnon kallistus tai ainakin se tuntui. Appari sanoi jälkeenpäin olleensa varma että, nyt kaatuu). Tuloksena siis vinssin jatkoksi ja max virhepisteet.
Haettiin uusi kortti ja lähdettiin toiselle kierrokselle. Alueet 1 ja 3 oli peruttu niiden mahdottomuuden takia. Mentiin ensin jakso 6:lle ja vuoroa odotellessa kävi joku hakemassa sieltä täydet virhepisteet, eivät päässeet edes alueelle. Yllättävän monella oli ongelmia päästä sinne. Itse päästiin mäki ylös heittämällä
tulos 6 jaksolta 8 virhepistettä (hipaisu reittimerkkiin ja yksi pakki).
Sitten jakso 5 eli yritys valloitta 5500m korkea vuori. Saldona taas 15 virhepistettä, pito ei riittänyt
.
Emme lannistuneet vaan suuntasimme jaksolle 4 jolta tuli ensimmäisen kierroksen ainoa 0. 1,2 ja 3:n vauhtia saatiin sopivasti ja heittämällä ylös. 0 virhepistettä taas.
Käytiin kurkkaamassa jakso 2. Spoori oli syventynyt ja ensimmäisen kerran perusteella tiesin että ajamalla, ainakaan autoa rikkomatta siitä ei pääse tyydyimme ottamaan suoraan suosiolla max virheet eli 20 pistettä.
Sitten ajo maaliin saldona yhteensä 129 virhepistettä ja kaikki oli ohi. Hetkeksi tuli tyhjä olo ja sitten tajusin kätellä apparia hyvästä seurasta ja menestyksestä. Molempien ensimmäinen kypäräkisa oli ohi. Auto oli ehjä ja kuten tuloksista nähtiin, emme jääneet edes viimeiseksi eikä edes toiseksi viimeisiksi. Kilpailuaikaa jatkettiin maaliintulomme jälkeen joten pääsimme seuraamaan kilpailua myös katsojan roolista. Näimme muutaman opettavaisen tavan kaataa ja upottaa harrastusväline josta tietysti yritimme oppia jotain kun kilpailuaika täyttyi, odottelimme rauhassa poistumisluvan saamista. Kun saimme luvan lähteä, päästimme huoltoauton menemään edeltä. Lähdimme ajelemaan hissukseen (renkaissa alapuolella vähän ilmaa) ja n. 0.5 km jälkeen alkoi edestä kuulua kolinaa. Auto tien sivuun ja vikaa etsimään. Renkaan pultit olivat päässeet löystymään joten kiristys ja matka jatkui. Kotona saunaan, pari olutta ja kummasti kokopäivän ulkona oleminen alkoi väsyttämään. Tästä on hyvä jatkaa seuraavaan kisaan, varsinkin kun käyttöauto pysyi käyttökunnossa
t. ämkoo + appari
Kun kerta Ämkoo raski HJ käyttöautoaan laittaa trialviivalle niin kait se on munkin lähdettävä kokeilemaan ajolinjoja jonain päivänä 
