SLCK.net - Suomen LandCruiser Klubi ry.

Toyota Bj45 "Elli"

Tästä(kin) hankinnasta on näköjään kulunut jokunen tovi ja lienee aika hiukan päivittää tilannetta.

Cruiseristi » To Joulu 10, 2009 1:15 pm kirjoitti: Aamulla ajelin kyseisen yksilön tohon meidän pihaan ,oli pakko ajaa kuskin ikkuna auki, kun oli senverta levee hymy naamal
Vihdin sähkön uutena hankkima auto , ilmeisesti Korpivaaran kalustama.
Huoltokirja on ja näyttäisi olevan täytetty 70 tkm asti.
Ei todennäkösesti tule myyntiin kovin pian , on se sen verran hyvässä kunnossa oleva.Entisöinti on ajatuksena.Kuvia ja tietoja tulee palstalle kunhan lakkaan levitoimasta ...

Aloitetaan alusta ... tai ehkäpä ohitan sen vaiheen, kun maailma oli vielä tulipallo ja alkoi muodostua Toyotan valmistukseen
ja korjaukseen tarvittavia alkuaineita (Rauta,sinkki,kateellisuus ja vitutus... )

Inhorealistinen perusluonteeni sai hetkeksi väistyä yltiöoptimismin tieltä ja hankin autoon siirtokilvet.
Lyhyeen siirtoon lähdettäessä tuli todettua, etteivät jarrut ole ihan parhaassa terässä ja lyhyt siirto päätettiinkin tehdä
moottorimarssina, 40kmh nopeudella, etuautoa käyttäen.Purkamisen edistyessä sain tosin huomata, että jarruja oli
ainakin joskus käytetty , kuten kuvista näkyy .





Mutta autohan tuli ajamalla pihaan,
joten eihän se kovin huonossa kunnossa voi olla? ... ja sitäpaitsi sehän on Land Cruiser, kulkemaan luotu.
Kilometrejä oli mittariin kertynyt reilut 163267 , jonka uskon huoltokirjan ja muiden mukana tulleiden dokumenttien
perusteella pitävän jotakuinkin paikkansa, eli liialla ajamisella ei ainakaan autoa oltu rasitettu.



Varsin kattavaa vakiovarustelistaa oli täydennetty matkapuhelimella, josta tosin ei ollut jäljella kuin teline.
Autoon oli myös asennettu äärimmäistä tyylikkyyttä edustava "nännimankka" , jonka äänetoistolliset ominaisuudet
olivat karisseet vuosien varrella, toimien nykyään lähinnä kohinageneraattorina.



Toinen asia, joka yritti siirron aikana häiritä kuljettajan autuasta onnea oli aina vasemmalle kääntyessä alustasta kuuluva
kova pamaus. Varmuudella syyllistä en koskaan saanut selville, mutta epäilen aiheuttajaksi mielestäni poikkeuksellisen
joustavaa takajousen kiinnitystä.




Varsinainen projektihan alkoi maltillisella purkamisella ja ensisilmäyksellä varsin ryhdikkäältä vaikuttaneesta
autosta alkoi paljastua joitain askartelua vaativia kohteita . Ei tosin mitään yllättävää, ihan perus
itseruskettuvaa-Toyotaa ja maalin voimin koossa pysyviä peltejä.

Tallissa oli kaksi ensikertalaista, eli minä ekaa BJ:tä purkamassa ja
BJ ekaa kertaa purettavana...









Projektin mittaluokan alkaessa hahmottua kävi selväksi, että tämän laajuisessa operaatiossa
vaaditaan paljon keskijohtoa ja valvontaa.Poikain virkkuukerhossa päätettiin, että korkeinpana valvovana elimenä toimisi Leonid Letkunoviz,
jonka asemansa mukaan oli parasta tarkkailla edistymistä aivan katon rajassa.


Tarvittiin hiukan liotusta, lämmitystä, pari kirosanaa, katkenneita pultteja, laastaria ,sairaalareissu, antibioottikuuri ja pari eri vuodenaikaa,
jotta kori ja runko erkanivat toisistaan.
















Pelkkä Daruden huudattaminen tallin stereoissa ei saanut runkoon näkyviä muutoksia aikaan, joten
oli aika aloittaa operaatio sandstorm.
Tieto hiekkakylvystä sai Ellin riehaantumaan niin, ettei meinannut tontilla pysyä, mutta onneksi
pikkuveikka Sonni oli valppaana ja otti sen kyytiin.




Operaatio sandstorm ...




...jatkuu...

Yllättävän pitkään olet jaksanut levitoida . Äärimmäisen nautitavaa luettavaa tälläinen , ei niin ihan totinen tyyli.
Uskomattoman paljon tuota norjankromia on kiinnittynyt noinkin pienenen kilometrimäärän aikana. Ilahduttavaa tässä on että operation sandstormin vetoautoon on panostettu oikalla tavalla.
Hienoa että näitä trooppereitakin jaksetaan entistää, ei taida olla ihan kerhon 20v. juhlissa vielä kilpien välissä jos tämä valmistumistahti jatkuu. Toisaalta oikein hyvin suunniteltu on 4/5 osaa tehty.

Mielenkiintonen projekti ja hyvin kirjoitettu. Jatka samaan malliin!

Komee projekti. Jatka tarinaa samaan malliin

Alkuperäinen ja varsin avoin valmistumisaikataulu koki merkittävän muutoksen loppuvuodesta 2013,
kun ajoneuvon tuleva kuljettaja syntyi.Tämähän tarkoitti käytännössä sitä, että auto on saatava ajoon
vuoden 2032 alkupuolella, joka taas aiheutti merkittäviä paineita projektin johdossa. Paineita
lisäsi myös julkisuudessa olleet vihjailut mahdollisesta ajokortti-iän laskemisesta kahdella vuodella.
Kaksi vuotta on pitkä aika tälläisessä projetissa, siinähän ajassahan meikäläinen ehtii ilmata jarrut
ja jopa kytkimen jos oikeen urakalla puskee.

Nyttemminhän auto on kilvissä ja ajossa, mutta valmiiksi ei tätä projektia vielä voi sanoa.
Projektikertomuksen saattaminen ajan tasalle on seuraava välitavoite, saa nähä onko
Sauli vielä pressana, jos ja kun siihen päästään.

Tarinoihan lisää kun ehdit. Kiva näitä seurata, tietää vähän mitä tuleman pitää ton omankin kanssa.

Ai toi tuulilasin kehys happanee tuoltakin välistä (lienee hyvin tyypillistä, mut en tienny), nyt tuli ylimääräistä jännitystä ruudun kippaamiseen sitten joskus kesällä...

-MaTTi- kirjoitti:Ai toi tuulilasin kehys happanee tuoltakin välistä (lienee hyvin tyypillistä, mut en tienny), nyt tuli ylimääräistä jännitystä ruudun kippaamiseen sitten joskus kesällä...

... hetken sai liottaa ja lämmittää saranoita, että sai ruudun kipattua, mutta olihan se palkitsevaa

Kiitos kaikille kannustavista viesteistä.

Luullakseni tuulilasinkehyksen alareunan voimakkaaseen korroosioon vaikuttaa ainakin se,
että puhaltimen suuttimet "vuotaa" lämmintä ja kosteaa ilmaa kehyksen sisään, joka tiivistyy
ajoviiman jäähdyttämään kehyksen sisäpintaan . Toinen on tietysti toi kehyksen alapinta,
joka on kumista tiivistettä vasten, eikä pääse kuivumaan sieltä kunnolla ellei lasia
pidä kaadettuna.

Hieno projekti tsemppiä.itsellä on myös pitkä malli

Asiantuntijoiden mielestä operaatio sandstormia voitaneen pitää menestyksenä , koska rungosta ei jäänyt jäljelle edes kuvia.
Sekin lääkäri, joka kirjoitti potilaskertomukseeni " Sydän on kompensoitu hiluksissa ..." on varmasti asiantuntija.

No ei se runko nyt ihan kokonaan hävinny, josta isot kiitokset Tontsalle, joka puhalluksen suoritti.
mutta jo ennen puhallusta oli selvää, että koko takaapää menee uusiksi.




Rungon etuosassa korjattavaa oli lähinnä lokasuojan kannakkeen kohta molemmilla puolilla, etummaisen poikkipalkin
sisäpuoli,syylarin kannakkeet ja runkoaisojen päissä olevat etupuskurin kiinnikkeet . Kaikkissa paikoissa, joissa oli niitattu
tahi pultattu kaksi rautaa päällekkäin oli raudan ja hapen yhdyntä ollut rajua.

Tämä on ainoa kuva, jonka löysin puhalletusta ja korjatusta rungosta. Muistelisin niitä kyllä otettaneeni enempikin,
laitetaan esille jos löytyy.



Rungon keskiosasssa on ilmeisesti kaksi vastakkaista c-palkkia sisäkkäin, jotka on kiinnitetty niittaamalla toisiinsa.
Ajatuksena lienee ollut, että runko pääsee "joustamaan". Tämän rungon jousto tosin taisi loppua samoihin
aikoihin kun tv:n iltajumppa lopetettiin.

Keskushallinnossa, joka sijaitsee pari senttiä kaljun päälakeni alapuolella käytiin noin 3 sekuntia kestänyt voimakas kamppailu
sisärungon korjaamisesta ja lopputulos oli luovutus. Koska rungon sisäpuoli oli lähes koko matkalta
ohentunut tai hävinnyt kokonaan päätettiin, että leikkataan levystä sopivat palat ja hitsataan
ne suoraan ulkopuolen runkoon kiinni, eikä edes yritetä tehdä alkuperäisen kaltaista
rakennetta.Onneksi operatiivinen johto, joka sijaitsee noin metriä keskushallintoa alempana
ei puuttunut rakentamiseen ja ruvennut vaatimaan kierrejousia,porttaaliakseleita,
korotuksia,levityksiä,V8 konetta, heittoistuinta,mukitelinettä ...
vaan auto saisi säilyttää muuten mahdollisimman alkuperäiset ratkaisut.


(Huom!!! vaik´ei näistä jutuista ehkä aina uskoisi niin tässä vaiheessa lienee aiheellista mainita,
että koko projekti ja projektikertomus on tehty täysin päihteittä,
eli lasolia ja sieniä on käytetty vain puhdistustarkoituksiin.)


Paikallisella ammattikoululla kanttasivat levystä sopivaa palkkia,
josta saatiin rungon takaosan uusimiseen tarvittavat pätkät.
Myös iskareiden kiinnitysputki meni uusiksi.
Osa korin kannakkeista piti myös korjata, kun olivat siinä määrin hapertuneet.

Lopullinen aikaansaannos kävi pulahtamassa kuumassa sinkissä ja kylläpä siitä tuli nätti.
Juuri sinkattunahan tuo oli lähes kromatun näköinen , kuvassa on jo hieman hapettunut .




Keskusjohdollehan tuo olisi kelvannut tuollaisenaan, mutta virkkuukerhossa
päätettiin, että siitä pitää tuleman musta. Koviten mustan puolesta olisi puhunut
Maski-Make jos ei sen in-side-out tyyppinen maski olisi estänyt sitä.
(sen henki haisee tinnerille, siksi ulos tulevan ilman suodatus)



Tietysti se, että mustaa normaduria löyty hyllystä helpotti värivalintaa ja
eihän tuo pöllömpi oo mustanakaa



Vaikka projekti ei ollut lähelläkään puoltaväliä niin
jotakuinkin tässä kohtaa tuli se tunne, että ollaan voiton puolella, kun pääsee vihdoinkin
laittamaan osia paikalleen jokseenkin pysyvästi.



Takajarrukilpiä joutui hieman parsimaan , mutta muuten taka-akseli
kaipasi lähinnä maalia ja jarrusylintereiden putsauksen.



Taka-akselin jousipakat purettiin, putsattiin ,maalattiin ja u-pulttejakin
vaihdettiin. Jousiin uudet puslat ja takas paikalleen . Etujousia ei
purettu, koska ovat jo aika suorat ja hakusessa olisi hiukan ryhdikkäämmät.



Koska ajoneuvo on varustettu voimakkaalla 3.4l mottorilla, jonka tuottaman tehon
ja savuverhon turvin saattaa nopeus toisinaan karata lähes hallitsemattomaksi
oli aiheellista kiinnittää huomiota jarruihin. Kaikki jarruputket ja letkut uusittiin samoin
etulevyt ja satulat .Ja helppoahan sen luulisi olevan, kun on kori pois rungolta, mutta
kyllä siitäkin hommasta haastavan saa, kun riittävästi töskää.Toisaalta, vastamaalattujen
puhtaiden osien ja niihin liittettävien uusien osien katselu ja toisiinsa liittäminen tuottaa
lähes sanoikuvaamatonta nautintoa , ruoteisten ja öljyisten romujen ropaamiseen tottuneessa
ihmislapsessa. Ja näkyyhän se valmistumistahdissakin, että hartautta on auton äärellä harjoitettu.



Myös iskunvaimentajat vaihtuivat uusiin , joten jo entuudestaan executive-tasoa
oleva ajomukavuus tulisi paranemaan tasolle, jota automaailma ei
ole vielä edes määrittänyt, tai niin ainakin annettiin iskarikauppiaan toimesta ymmärtää.
Myös kuvassa näkyvä vanha jarruletku vaihtui uuteen, kun hankintaosasto onnistui löytämään
hiukan pidemmän, koska motonetin oletuksena tarjoama oli mallia viulunkieli.



Oli päästy vaiheeseen, jossa Ellin ominvoimin liikkuminen alkoi olla teoriassa mahdollista ja
pienellä avittamisellahan se jo liikkui ihan kivasti.




...jatkuu...

Edelleen asiallista tarinaa jatka samaan malliin

Kun runko oli saatu rullaavaksi, oli aika siirtyä korin kimppuun. Tosin ennen moottorin asentamista paikalleen
OLISI KANNATTANUT KATSOA JA EHKÄ JOPA VAIHTAA SE LAATIKKOJEN VÄLINEN STEFA, mutta kun ei niin ei...
Korissa näytti olevan lieviä ruostevaurioita vähän siellä sun täällä, eikä maton alta paljastunut varsin hyvältä näyttänyt takalattiakaan
tehnyt poikkeusta, maalin toimiessa koossa pitävänä voimana.




Tälläisten pienten ruostevaurioiden paikkaukseenhan on nykyään kuulemma olemassa monenlaisia helppoja konsteja esim.
lasikuitumattoa ja pakkelia, kaljatölkki ja pakkelia, filmivaneri ja pakkelia, laskuitumatto ilman pakkelia,
uretaani ja pakkelia (yleinen tuning piireissä, kun saa tehtyä näppärästi kivoja muotoja).
Projektin johdossa päädyttiin kuitenkin käyttämään jotain vanhanaikaista "pelti & hitsaus" -menetelmää,
joka saattaa nykyiseen hektiseen elämänmenoon tottuneesta tuntua ihan käsittämättömältä nysväykseltä.
Budjetin ollessa rajallinen valmiiden korjauspeltien hankkiminen ei tullut kyseeseen, joten tarvittavat palat
silputtiin ja vasaroitiin itse.Lopputulos piilotettiin epoksi-uretaani-kivenisku/alustamassakerrosten alle.

Sus siunakkoo...

Hienoa jälkeä!

Kyllähän se melkoinen perisynti on maalata Land Cruiser muulla kuin alkuperäisellä Toyota värillä
ja aiheutti se minullekkin painajaisia city-maastureista ja patrolleista.Turvauduin hätärukoukseen ja
lausuin kolmasti varaosanumeron 04331-60050 ja pirskottelin talliin Toyotan pyhää akkuvettä .
Lopulta herra Toyoda ilmestyi unessa minulle ja sanoi etta minun on uhrattava toinen 1HD-moottoreistani, hyvittääkseni tekoni.

Kun projektin värisyntistä henkilöstöä kiusanneet henkivallat oli saatu leppymään, iski armoton PMS.
Ja nyt kun kori oli irti rungosta tuntui käyttövoimasäiliön kunnostaminen projektin tässä vaiheessa järkevältä.
Lisämotivaatiota toi ylipäällikön päiväkäskyssä ollut vihjaus projektiin käytettävän ajan merkittävästä lisäyksestä:
"saat kohta muuttaa talliin sen bertan kanssa asumaan!". Ajan saatossa kuitenkin valkeni, että kyseessä
oli vain taidokasta johtamista ja moraalin kohottamiseen tarkoitettu kavalan juonikas lausahdus.

Tankki oli ehjä ja suhteellisen hyväkuntoisen oloinen, joten se oli mitä mainioin
miehisten PMS oireiden lievityksen kohde(PMS Puhdistus, Maalaus ja Suojaus). Suojapanssari
oli osin hapertunut, joten sitä piti hiukan hitsailla ja leikattiimpa siitä pieni siivu
poiskin . Kiinityspannat ja niiden kumit olivat myöskin ehjät, joten niidenkään
kunnostukseen ei tarvittu mitään erityistä. Lopputulos palautettiin alkuperäiseen
paikkaansa ja toimeensa.