Missä ootte matkustelleet ja millä?
Eli ois kiva tietää kivoja ja upeita paikkoja ympäri suomee?
Me matkustellaan ympäri suomea kesäsin ja vähän talvella
hdj 80. meillä lähtee yleensä Orimattilasta esim.
Pulkkilanharju on heti aluks upee ja lähes ehdoton paikka käydä ja siitä sitten pohjoseen kohti olisi tarkoitus...
Tavoitteena olisi ensi kesänä päästä jäämerelle saakka,onko kokemuksia vastaavasta reissusta?
Olisi kiva kuulla vähän miten meni ja reitti vihjeitä?Vihjeitä myös lasten(3v. ja 9v. ja koiran )kannalta sopivista reiteistä/paikoista.
Minkälaisia suunnitelmia teillä on kesän reissuista,onko mitään vastaavaa kellään?
Kesän maasturi reissut kera perheen?
Valvoja: Käyttäjä
Vähän kerhon reissuja ym.tapahtumia
http://www.slck.net/galleria.html
http://www.slck.net/galleria.html
---------------------------------------
SLCK #51
[o4sataa7kaks7viis7yheksän]
ramin.maili[miumau]gmail.com
Kyllä lähtee
Autoilu on mukavaa...Maastoautoilu vielä mukavampaa
----------------------------------------
SLCK #51
[o4sataa7kaks7viis7yheksän]
ramin.maili[miumau]gmail.com
Kyllä lähtee
Autoilu on mukavaa...Maastoautoilu vielä mukavampaa
----------------------------------------
Norjan matkailu/todella pitkä sepustus/ei auto-asiaa
Hei!
Me ollaan perheen (2 lasta nyt 11 v) kanssa reissailtu useampaan otteeseen Norjan puolella hj +teltta yhdistelmällä. Viime kesänä oltiin 10 päivää Lofooteilla sillä muutoksella, että mentiin farmari octavialla (+suksiboksi) ja koira mukana. Ja hermot meinas mennä. Tuli heti kättelyssä todettua ettei tää oo meiän auto, 3 vuoden sitoumuksen jälkeen täytyy kyllä keksiä jotain.
Ihan ensimmäiseksi, hj60, 61 on ihan ehdoton peli perheen kanssa reissatessa, tavaraa mahtuu ja pääsee kunnon telttapaikoille eli yli 2 metriä tiestä. Norjassa täytyy kuitenkin muistaa olla erittäin varovainen, koska siellä on vielä tiukempi maastolaki kuin Suomessa. Ne urat, jotka olisivat ihan highwayta hj:lle, ovat usein sähkölinjojen huoltoon tarkoitettuja uria tai paikallisten "poromiesten" eikä niitä saa ajaa. Kaikki teiden ulkopuolella tapahtuva liikenne on kiellettyä ja sakkoa sai muistaakseni 4000 vanhaa rahaa jos jäi kiinni. Eli matkakassa voi huveta aika nopeasti.
Lisäksi hj:ssä on se oiva ruuanlaittotila: takaluukku alas ja siihen trangiat ja keittiö pystyyn ja yläluukku suojaa hyvin mahdolliselta sateelta. Kun vielä muistaa pysäköidä keulan tuulta vasten saa aika hyvän ruokailutilan.
Koiralla täytyy olla paperit ja rokotukset kunnossa, MMM sivuilta löytyy aika hyviä ohjeita, sieltä kannatta tarkistaa voimassa olevat säädökset. Se mikä on eniten aikaa ja rahaavievä, on rabies vasta-aineiden määritys. Sillä voi olla jo hiukan kiire. Eli 120 päivää rokotuksen jälkeen voidaan ottaa verinäyte määritystä varten. Jos teillä on voimassa oleva rabiesrokotus, kannattaa ehkä varautua noin 2-4 viikon analyysiaikaan, en ihan tarkkaan muista kuinka kauan se kesti. Mutta jos koiralla ei ole voimassa olevaa rokotusta, pikapikaa eläinlääkärille sitä ottamaan ja sitten 4 kk:n kuluttua verinäytteelle. Analyysi maksaa n. 85 e +kaikki el-kulut. Lisäksi koira pitää olla tunnistettavissa eli sirutettu/tatuoitu ENNEN rokotusta. Mikrosiruun ollaan vähitellen siirtymässä kokonaan, eli se on järkevämpi, jollei koiraa ole ennestään merkitty. Lisäksi eläinlääkärin tulee kirjata ja leimata saatu analyysitulos koiran papereihin, eli se tietää ylimääräistä reissua eläinlääkärilel. Me otimme piskille sen EU-lemmikkieläinpassin ja toimi rajalla hyvin, eikä koiraa tunnistettu kertaakaan. Carlssoneiden koira oli tunnistettu muistaakseni Näätämön raja-asemalla. Vasta-aine-analyysin tulos on voimassa jatkuvasti, KUNHAN koira rokotetaan analyysin jälkeen aina niin, että rabiesrokotus on voimassa. Näin pääsee yhdellä analyysillä. Siinäkin mielessä koiran passi on hyvä, että siihen täytyy merkitä rokotuksen vanheneminen, niin muistaa sitten uusia ajoissa.
Silloin kun tulimme Venäjän perhesafarilta kesällä 2004 koiran kanssa Suomeen, rajalla selasivat omistajapaperit ja terveyskirjan, tullivirkailija kysyi: onko rokotukset kunnossa, Matti vastasi: on. Sitten vaan hyvää matkaa. Se kannattaa muistaa, että rajalla maahan saapuessa koira on aika tullattavaa eli punaista linjaa pitkin tullin läpi. Mennessä Venäjälle piti mennä myös sinne "punaiselle linjalle" ja siellä pari maatuskaa ynnäili ja kyseli minulta venäjäksi jotain, selasi paperit kannesta kanteen, pyysi 80 ruplaa, antoi lapun ja huitoi pois. Se oli kyllä aikamoinen sekasotku kun ensin ei kukaan tiennyt normaalilla tulliasemalle, mihin se koira pitäisi viedä..
Osa porukasta vie kyllä koiran Norjaan ja Ruotsiin rajan yli vaan vihreää linjaa eikä käy näyttämässä sitä kenellekään, tämä on ilmeisesti aika yleistä. Mutta jos käykin jotain ja käy ilmi, ettei koiralla ole vaadittavia merkintöjä, jää koira rajalle karanteeniin, tai jos siihen ei ole mahdollisuutta, lopetetaan. Tämä on varmaan äärimmäistä, mutta mä ainakin halusin, että koira takuuvarmasti pääsee mukaan ja kaikki sujuu hyvin.
Me olemme olleet kalastamassa Pohjois-Norjassa. Merialueilla eli rannalta heittely (ei koske lohijokien suualueita) on kaikille ilmaista. Rannat ovat yleensä aika jyrkkiä ja louhikkoisia, joten alasmenoon lasten kanssa kannattaa varata aikaa. Hyvä saalispaikkoja on esim. heti Pykeijaan menevän tien varressa, eli vuonon (Varanger) etelärannalla. Tänä kesänä siellä oli nähty myös hylkeitä ihan rannan lähellä. Pohjoispuolella vastarannalla on myös sellainen erityisesti suomalaisten suosiossa oleva kalapaikka, jonne menee portaat alas asti. Itse en ole käynyt siellä, joten en tiedä maastosta. Sieltä on kuulemma saatu jopa kissakalaa ja ruijanpallasta.
Me kalastimme lasten kanssa myös Vuoreijan venesataman laiturilta, siinä oli sopiva kapeikko, taisi olla jotain aallonmurajan tynkää toisella puolella ja siitä tuli kalaa hyvin. Laiturin, sillan pielet ja kapeikot ovat yleensä hyviä paikkoja kunhan virta ei ole liian kova. Jos rannaltalöytyy paljon siiman pätkiä ym. kalastukseen liittyvää, se on hyvä kalapaikka.
Perussääntönä voi pitää sitä, että kun laskuvesi kääntyy nousuvedeksi, kala syö ja kun nousuvesi pääsee huippuunsa ja kääntyy laskuun, kala lakkaa syömästä. Nousuveden ja laskuveden ajat saa helpoiten selville paikallislehdistä ja ne vaihtelevat aika paljon (noin tunnin siirtymä päivittäin). Voi kysyä myös turisti-infosta. Paikalliset kyllä neuvovat erittäin auliisti sopivia kalapaikkoja kun sanoo vielä että on menossa lasten kanssa kalaan. MYös turisti-infosta autetaan. Mukaan mahdollisimman paljon mahdollisimman halppja kirkkaita, vähän sinisävytettyjä ehkä, kuvia, kunnon koukuilla ja hiukan jäykempi vapa ja paksumpi siima kuin normaalisti. Hyviä syöttejä ovat kalanpalat ja perkeet, niitä voi laittaa koukkuun ja litkaan useampi painojen kanssa. Kuvat ovat hyvin kulutustavaraa.... Matti teki vavoille viemäriputkesta kattotelineille kuljetusputken. Putki laitettiin ohuilla liinoilla kiinni kattotelineen toiseen reunaan ja vararengas taakse keskelle. Sinne meni kaikkien vapat avattuina ilman keloja. Näin niitä ei tarvitse varoa muiden matkatavaroiden joukossa eikä ole juurikaan vaaraa katkeamisesta/siimalenkkien murtumisesta. Meillä on ollut mukana muutama perusonkivapakin järvillä kalastusta varten.
Pohjois-Norjan sisävesillä on voimassa ulkomaalalisille 5 kilometrin lupa, se on muistaakseni ilmainen/kalastus sallittu/alle 16 v. lapsille. Saa lunastaa myös ns. perheluvan, joka on edullisempi. Muistaakseni Tana Brun hotellin respassa myytiin lupia. Lisäksi pitää lunastaa paikallinen "valtion kalastuksenhoitomaksu".Sieltä saa pientä rautua ja taimenta. Heittokoho ja koukku + tavallinen kastemato, liero tai toukka syötyksi on siellä aika hyvä. Järvillä ei kala kuulemma syö kovin hyvin valoisaan aikaa eli alkukesästä, mutta elokuulla kun yöt hiukan hämärtyvät, saalista alkaa tulla paremmin. Hyviä järviä, joille pääsee helposti on Kongsfjordiin ja Berlevågiin menevän tien varrella, sekä tästä länteen yli tunturien Altan suuntaan menevän tien varrella.
Kalastushommissa on erittäin tärkeää muistaa pyydysten desinfiointi Gyrodactalus salariksen eli lohiloisen leviämisen estämiseksi. Carlssonit sanoivat, ettei viime vuonna kelvannut Suomen puolella tehty desinfiointi, josta oli paperi, vaan että se pitäisi tehdä Norjan puolella. Desinfiointitodistus on oltava luvanoston yhteydessä. Myös lasten kalastusvälineet (ml. saappat, joilla kahlataan, haavit, nostokoukut, pakit..) pitää käsitellä.
Vuoreijan ja Vesisaaren nurkilla on myös yksi lintukallioalue mantereen puolella jonne pääsi "kohtuukävelyllä" Paikkaa en tarkka muista, mutta se on merkitty karttoihin. Sinne ei saanut viedä koiria tai ne piti olla kytkettyinä. Silloin ei ollut koiraa mukana joten en nyt muista..
Veneiden vuokraamista kannattaa myös harkita. Me saimme Lofooteilta pienen veneen perämoottorilla ja pelastusliiveillä (sekä pilkkejä) hyvin edullisesti päiväksi. (hinta taisi olla jotain 190 NOK/päivä). Se oli aika mukava kokemus. Lisäksi tuli paljon vinkkejä hyvistä ottipaikoista. Toisella leirintäalueella hinta oli muistaakseni 100 NOK/tunti. eli kannattaa vertailla.
Norjassa kuten varmaan tiedätte, kaikki on kallista. ravintola/grilli/huoltamo-annokset vielä kalliimpia ja viinakset sekä polttoaine ihan pilvissä. Jossain määrin omavaraisuus kannattaa.
Toivottavasti tuli jotain vinkkejä. Meillä on aina ollut Norjassa kivaa. Tunturialuilla retkeily on helppoa, maasto mukavaa kävellä ja maisemat hienoja. Epävakainen sää tietenkin tuo oman sävynsä. Viime kesänä likat juoksi melkein kaikki päivät uikkareissa ja kävivät useaan otteeseen meressä uimassa (loistavia hiekkarantoja on paljon). pari päivää oltiin sitten villapuseroissa ja pipoissa. Simpukoiden ja muiden "löytöjen" keräämiseen ja kotiinkuljetukseen kannattaa varata kannellisia muovirasioita (säilyvät paremmin ehjinä, eivätkä haise niin pahalta autossa, muista tiivis kansi. Kotona kannattaa avata ulkona ja jättää pariksi päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi ulos tuulettumaan). Itse olen välillä kuskannut kannellisia ämpäreitä mukana. Ovat hyviä myös saatujen kalojen kuljetukseen ja käsittelyyn.
saa kysyä tarkempia tietoja yms jos tuntuu siltä. Meillä on olemassa kaikenlaisia tavaralistoja, joita aina päivitetään matkan luonteen mukaan. Matilla on pitkä lista autoon liittyvistä hilavitkuttimista, mitä on katsottu tarpeelliseksi ottaa mukaan. Mitään isompaa ei ole tarvinnut koskaan tehdä.
Voit laittaa myös suoraan viestiä, ettei tarvitse kaikkien listalaisten kärsiä näistä kilometriviesteistä paivi.pyyvaara@proagria.fi
Uuden vuoden toivotuksia!
t. Päivi
Me ollaan perheen (2 lasta nyt 11 v) kanssa reissailtu useampaan otteeseen Norjan puolella hj +teltta yhdistelmällä. Viime kesänä oltiin 10 päivää Lofooteilla sillä muutoksella, että mentiin farmari octavialla (+suksiboksi) ja koira mukana. Ja hermot meinas mennä. Tuli heti kättelyssä todettua ettei tää oo meiän auto, 3 vuoden sitoumuksen jälkeen täytyy kyllä keksiä jotain.
Ihan ensimmäiseksi, hj60, 61 on ihan ehdoton peli perheen kanssa reissatessa, tavaraa mahtuu ja pääsee kunnon telttapaikoille eli yli 2 metriä tiestä. Norjassa täytyy kuitenkin muistaa olla erittäin varovainen, koska siellä on vielä tiukempi maastolaki kuin Suomessa. Ne urat, jotka olisivat ihan highwayta hj:lle, ovat usein sähkölinjojen huoltoon tarkoitettuja uria tai paikallisten "poromiesten" eikä niitä saa ajaa. Kaikki teiden ulkopuolella tapahtuva liikenne on kiellettyä ja sakkoa sai muistaakseni 4000 vanhaa rahaa jos jäi kiinni. Eli matkakassa voi huveta aika nopeasti.
Lisäksi hj:ssä on se oiva ruuanlaittotila: takaluukku alas ja siihen trangiat ja keittiö pystyyn ja yläluukku suojaa hyvin mahdolliselta sateelta. Kun vielä muistaa pysäköidä keulan tuulta vasten saa aika hyvän ruokailutilan.
Koiralla täytyy olla paperit ja rokotukset kunnossa, MMM sivuilta löytyy aika hyviä ohjeita, sieltä kannatta tarkistaa voimassa olevat säädökset. Se mikä on eniten aikaa ja rahaavievä, on rabies vasta-aineiden määritys. Sillä voi olla jo hiukan kiire. Eli 120 päivää rokotuksen jälkeen voidaan ottaa verinäyte määritystä varten. Jos teillä on voimassa oleva rabiesrokotus, kannattaa ehkä varautua noin 2-4 viikon analyysiaikaan, en ihan tarkkaan muista kuinka kauan se kesti. Mutta jos koiralla ei ole voimassa olevaa rokotusta, pikapikaa eläinlääkärille sitä ottamaan ja sitten 4 kk:n kuluttua verinäytteelle. Analyysi maksaa n. 85 e +kaikki el-kulut. Lisäksi koira pitää olla tunnistettavissa eli sirutettu/tatuoitu ENNEN rokotusta. Mikrosiruun ollaan vähitellen siirtymässä kokonaan, eli se on järkevämpi, jollei koiraa ole ennestään merkitty. Lisäksi eläinlääkärin tulee kirjata ja leimata saatu analyysitulos koiran papereihin, eli se tietää ylimääräistä reissua eläinlääkärilel. Me otimme piskille sen EU-lemmikkieläinpassin ja toimi rajalla hyvin, eikä koiraa tunnistettu kertaakaan. Carlssoneiden koira oli tunnistettu muistaakseni Näätämön raja-asemalla. Vasta-aine-analyysin tulos on voimassa jatkuvasti, KUNHAN koira rokotetaan analyysin jälkeen aina niin, että rabiesrokotus on voimassa. Näin pääsee yhdellä analyysillä. Siinäkin mielessä koiran passi on hyvä, että siihen täytyy merkitä rokotuksen vanheneminen, niin muistaa sitten uusia ajoissa.
Silloin kun tulimme Venäjän perhesafarilta kesällä 2004 koiran kanssa Suomeen, rajalla selasivat omistajapaperit ja terveyskirjan, tullivirkailija kysyi: onko rokotukset kunnossa, Matti vastasi: on. Sitten vaan hyvää matkaa. Se kannattaa muistaa, että rajalla maahan saapuessa koira on aika tullattavaa eli punaista linjaa pitkin tullin läpi. Mennessä Venäjälle piti mennä myös sinne "punaiselle linjalle" ja siellä pari maatuskaa ynnäili ja kyseli minulta venäjäksi jotain, selasi paperit kannesta kanteen, pyysi 80 ruplaa, antoi lapun ja huitoi pois. Se oli kyllä aikamoinen sekasotku kun ensin ei kukaan tiennyt normaalilla tulliasemalle, mihin se koira pitäisi viedä..
Osa porukasta vie kyllä koiran Norjaan ja Ruotsiin rajan yli vaan vihreää linjaa eikä käy näyttämässä sitä kenellekään, tämä on ilmeisesti aika yleistä. Mutta jos käykin jotain ja käy ilmi, ettei koiralla ole vaadittavia merkintöjä, jää koira rajalle karanteeniin, tai jos siihen ei ole mahdollisuutta, lopetetaan. Tämä on varmaan äärimmäistä, mutta mä ainakin halusin, että koira takuuvarmasti pääsee mukaan ja kaikki sujuu hyvin.
Me olemme olleet kalastamassa Pohjois-Norjassa. Merialueilla eli rannalta heittely (ei koske lohijokien suualueita) on kaikille ilmaista. Rannat ovat yleensä aika jyrkkiä ja louhikkoisia, joten alasmenoon lasten kanssa kannattaa varata aikaa. Hyvä saalispaikkoja on esim. heti Pykeijaan menevän tien varressa, eli vuonon (Varanger) etelärannalla. Tänä kesänä siellä oli nähty myös hylkeitä ihan rannan lähellä. Pohjoispuolella vastarannalla on myös sellainen erityisesti suomalaisten suosiossa oleva kalapaikka, jonne menee portaat alas asti. Itse en ole käynyt siellä, joten en tiedä maastosta. Sieltä on kuulemma saatu jopa kissakalaa ja ruijanpallasta.
Me kalastimme lasten kanssa myös Vuoreijan venesataman laiturilta, siinä oli sopiva kapeikko, taisi olla jotain aallonmurajan tynkää toisella puolella ja siitä tuli kalaa hyvin. Laiturin, sillan pielet ja kapeikot ovat yleensä hyviä paikkoja kunhan virta ei ole liian kova. Jos rannaltalöytyy paljon siiman pätkiä ym. kalastukseen liittyvää, se on hyvä kalapaikka.
Perussääntönä voi pitää sitä, että kun laskuvesi kääntyy nousuvedeksi, kala syö ja kun nousuvesi pääsee huippuunsa ja kääntyy laskuun, kala lakkaa syömästä. Nousuveden ja laskuveden ajat saa helpoiten selville paikallislehdistä ja ne vaihtelevat aika paljon (noin tunnin siirtymä päivittäin). Voi kysyä myös turisti-infosta. Paikalliset kyllä neuvovat erittäin auliisti sopivia kalapaikkoja kun sanoo vielä että on menossa lasten kanssa kalaan. MYös turisti-infosta autetaan. Mukaan mahdollisimman paljon mahdollisimman halppja kirkkaita, vähän sinisävytettyjä ehkä, kuvia, kunnon koukuilla ja hiukan jäykempi vapa ja paksumpi siima kuin normaalisti. Hyviä syöttejä ovat kalanpalat ja perkeet, niitä voi laittaa koukkuun ja litkaan useampi painojen kanssa. Kuvat ovat hyvin kulutustavaraa.... Matti teki vavoille viemäriputkesta kattotelineille kuljetusputken. Putki laitettiin ohuilla liinoilla kiinni kattotelineen toiseen reunaan ja vararengas taakse keskelle. Sinne meni kaikkien vapat avattuina ilman keloja. Näin niitä ei tarvitse varoa muiden matkatavaroiden joukossa eikä ole juurikaan vaaraa katkeamisesta/siimalenkkien murtumisesta. Meillä on ollut mukana muutama perusonkivapakin järvillä kalastusta varten.
Pohjois-Norjan sisävesillä on voimassa ulkomaalalisille 5 kilometrin lupa, se on muistaakseni ilmainen/kalastus sallittu/alle 16 v. lapsille. Saa lunastaa myös ns. perheluvan, joka on edullisempi. Muistaakseni Tana Brun hotellin respassa myytiin lupia. Lisäksi pitää lunastaa paikallinen "valtion kalastuksenhoitomaksu".Sieltä saa pientä rautua ja taimenta. Heittokoho ja koukku + tavallinen kastemato, liero tai toukka syötyksi on siellä aika hyvä. Järvillä ei kala kuulemma syö kovin hyvin valoisaan aikaa eli alkukesästä, mutta elokuulla kun yöt hiukan hämärtyvät, saalista alkaa tulla paremmin. Hyviä järviä, joille pääsee helposti on Kongsfjordiin ja Berlevågiin menevän tien varrella, sekä tästä länteen yli tunturien Altan suuntaan menevän tien varrella.
Kalastushommissa on erittäin tärkeää muistaa pyydysten desinfiointi Gyrodactalus salariksen eli lohiloisen leviämisen estämiseksi. Carlssonit sanoivat, ettei viime vuonna kelvannut Suomen puolella tehty desinfiointi, josta oli paperi, vaan että se pitäisi tehdä Norjan puolella. Desinfiointitodistus on oltava luvanoston yhteydessä. Myös lasten kalastusvälineet (ml. saappat, joilla kahlataan, haavit, nostokoukut, pakit..) pitää käsitellä.
Vuoreijan ja Vesisaaren nurkilla on myös yksi lintukallioalue mantereen puolella jonne pääsi "kohtuukävelyllä" Paikkaa en tarkka muista, mutta se on merkitty karttoihin. Sinne ei saanut viedä koiria tai ne piti olla kytkettyinä. Silloin ei ollut koiraa mukana joten en nyt muista..
Veneiden vuokraamista kannattaa myös harkita. Me saimme Lofooteilta pienen veneen perämoottorilla ja pelastusliiveillä (sekä pilkkejä) hyvin edullisesti päiväksi. (hinta taisi olla jotain 190 NOK/päivä). Se oli aika mukava kokemus. Lisäksi tuli paljon vinkkejä hyvistä ottipaikoista. Toisella leirintäalueella hinta oli muistaakseni 100 NOK/tunti. eli kannattaa vertailla.
Norjassa kuten varmaan tiedätte, kaikki on kallista. ravintola/grilli/huoltamo-annokset vielä kalliimpia ja viinakset sekä polttoaine ihan pilvissä. Jossain määrin omavaraisuus kannattaa.
Toivottavasti tuli jotain vinkkejä. Meillä on aina ollut Norjassa kivaa. Tunturialuilla retkeily on helppoa, maasto mukavaa kävellä ja maisemat hienoja. Epävakainen sää tietenkin tuo oman sävynsä. Viime kesänä likat juoksi melkein kaikki päivät uikkareissa ja kävivät useaan otteeseen meressä uimassa (loistavia hiekkarantoja on paljon). pari päivää oltiin sitten villapuseroissa ja pipoissa. Simpukoiden ja muiden "löytöjen" keräämiseen ja kotiinkuljetukseen kannattaa varata kannellisia muovirasioita (säilyvät paremmin ehjinä, eivätkä haise niin pahalta autossa, muista tiivis kansi. Kotona kannattaa avata ulkona ja jättää pariksi päiväksi, viikoksi, kuukaudeksi ulos tuulettumaan). Itse olen välillä kuskannut kannellisia ämpäreitä mukana. Ovat hyviä myös saatujen kalojen kuljetukseen ja käsittelyyn.
saa kysyä tarkempia tietoja yms jos tuntuu siltä. Meillä on olemassa kaikenlaisia tavaralistoja, joita aina päivitetään matkan luonteen mukaan. Matilla on pitkä lista autoon liittyvistä hilavitkuttimista, mitä on katsottu tarpeelliseksi ottaa mukaan. Mitään isompaa ei ole tarvinnut koskaan tehdä.
Voit laittaa myös suoraan viestiä, ettei tarvitse kaikkien listalaisten kärsiä näistä kilometriviesteistä paivi.pyyvaara@proagria.fi
Uuden vuoden toivotuksia!
t. Päivi
Hei,:shock: rekisteröidyin juuri tähän systeemiin ja osui silmiini toi Karjala sana. Olen sitä tässä hiljaa haaveillut, ja hj 60 omistaja ollut jo melkein 4kk..SJV kirjoitti:Karjala on ehdottomasti paras reissu paikka!
Mut jos on jotain tietoa ja kokemusta Karjalan matkailusta, niin olisin kovin innokas kuulemaan. Voin myös soittaa jos on paljon asiaa..Pekka Visala