Surullinen ja järkyttävä tarina: elämäni muuttui tylsäksi

[Kukkohousu]

Suosittelen harkiten lukemaan seuraavaa kirjoitusta, joka on tosi ja kirjoittaja on koputtanut puuta ennen kirjoittamista!

Kerran oli mies, joka maastoautopäissänsä halusi ostaa nelivedon. Hän päätyi vanhaan ja historialliseen merkkiin, malliltansa Discovery 2. Vuosimalli oli 2000. Kilometrejä takana alle 200.000. Kaupat tehtiin, auto ajettiin kotiin ja siitä alkoikin seikkailu, jolle ei näkynyt loppua. Kyseisen auton kansipahvivika oli tunnettu, mutta urhea retkeläisemme ei pienistä varoitteluista pelästynyt, vaan antoi veden lentää milloin säiliöstä, milloin paukkuvista letkuista. Kansipahvivikaa ei kuitenkaan ilmaantunut, mutta vettä valui toisinaan litra, toisnaan desi päivässä - letkut pettivät. Kun letkut olivat vaihdettu alkoi vuoto aina uudestaan jostain suunnasta.
Tämä jännittävyys sai kuskin uskomaan, että nyt oltiin jo jännittävyyden ääritilanteessa. Ei, se ei ollut niin! Tuli ensimmäiset pakkaset ja ennen käynnistysäänen kuuluessa kahdessa pyörähdyksessä muuttui pyörähdysmäärä uudesta akusta huolimatta noin kuuteen. Ja kun pakkasraja ylitti maagisen, arktisen, päräyttävän -12 rajan, hyytyi auto, kuin läski ylämäkeen. Jos auton antoi jäätyä vuorokauden -20c pakkasessa, niin seikkailu oli taattu: villasukat jalkaan, kerropukeutumista ja kävellen töihin.

Kun talvi suli ja viimeiset arktiset -4c kelit olivat päällä alkoivat auton käynnistymisongelmat häviämään ja 200.000km mittarissa häämöttämään. Sitten alkoi keväinen merkkailu, jota siis oli myös ollut tasaisesti koko talven. Vettä tuli sieltä, jos ei, niin täältä. Punainen neste laittoi pulskan suuni hymyyn joka aamu - kelistä riippumatta. Sitten, kuin käskynä ylhäältä loppuivat nestevuodot. Vettä ei hävinnyt kuin ehkä desi viikossa, eli mitä nyt hieman lorotteli. Tätä onnen kautta kesti 2 viikkoa, kunnes turbo päätti, että säädyllinen elinikä ei ei ole yli 210.000km, kuten oli myös tehnyt kahdesti vesipumppu. Turbo korjattiin ja meno jatkui samanlaisena myös toisen talven.
Päätin, että en jaksa enää seikkailua, sillä "matka Land Roverilla on seikkailu", joten päädyin myymään auton. Sainkin parin kuukauden päästä kuulla, että vaikka myin auton ehjänä ja vihdoin toimivana, niin kansipahvi oli kärähtänyt kuukauden päästä ja turbo oli levinnyt moottoritielle pari kuukautta myöhemmin.

Nyt alkoikin uusi kausi elämässäni. Minulle suositeltiin Toyota-merkkisen valmistajan maastoauto, joka sitten korotettiin ja laitettiin muutenkin maastokelpoiseen asuun. Vuosimalli autolle oli 2002 ja ostotilanteessa kilometrimäärä 180.000 (jos niihin ei oltu kajottu). Ensimmäiset neljä kuukautta meni tankkaamisella. Joka päivä odotin, että nesteitä valuisi, lämmöt seilaisi, vesipumppu huutaisi tai jotain kävisi. Ei käynyt. Kunnes tuli talvi ja ensimmäiset pakkaset. Autossa ei ollut lohkolämppäriä, eikä webastoa, joten muutaman kylmäkäynnistyksen jälkeen lohko asennettiin. Kävikin sitten niin, että eräänä -30c aamuna auto oltuaan yön tolpassa käynnistyi ilman isoja yksimisiä. Samoin auton seistyä 3 vuorokautta ja oltua samoilla pakkasilla 2 tuntia tolpassa se käynnistyi ilman yskimisiä. Koomisinta tässä oli, että tolppaan ei ollut tullut virtaa koko talvena. Huomasinkin, että pakkasen ollessa -37 käynnistys erosi +12 tilanteesta sillä, että moottori pyörähti ympäri kahdesti kesäisen yhden kierroksen tilalla.

Eli, mitä teen? Vuosi tuli täyteen. Auton hoitokulut ovat muutama prosentti englantilaiseen veljeensä verrattuna ja se ei myöskään jää kiinni yhtä helposti. En ole saanut sitä rikki edes kovimmills pakkasilla, joten onko tähän mitään muuta keinoa, kuin ajaa se kiven kautta jokeen?

[Käyttäjä]

Kantapään kautta se on joskus opittava
Tervetuloa Cruiseristien aina niin hauskaan sakkiin

[IironSika]

Loistava kirjoitus!! Ja myöskin ainut syy, minkä takia Lantikasta noin pitkään saa kirjoittaa näillä sivuilla.

[bj45lava]

Sen verren jos saa tarkentaa, et toi englantilainen osapuoli ei ole veli saati mitään sukua. Siellä sisäsiittoisella saarella on kyllä kaikki vehkeet sukua toisilleen, mutta ei muille.

Meillä tossa oli vuosi sitten vaihtarina töissä freelander 1.8 bensa ja moottori uusittu 78 tkm, 88 tkm, ja arvaappa mitä tapahtui tossa muutama viikko sitten kun autolla oli ajettu 99 tkm täyteen...ja kyllä, molemmilla aiemmilla kerroilla oli laitettu ihan kokonainen tehdasuusi varaosamoottori.

Ite lopetin henkilökohtaisesti lopullisesti kaikilla muun merkkisillä autoilla ajelun viime lauantaina. Toyota tästä lähtien aina alle...

[iivariiso]

Suosittelen harkiten lukemaan seuraavaa kirjoitusta, joka on tosi ja kirjoittaja on koputtanut puuta ennen kirjoittamista!

Kerran oli mies, joka maastoautopäissänsä halusi ostaa nelivedon. Hän päätyi vanhaan ja historialliseen merkkiin, malliltansa Discovery 2. Vuosimalli oli 2000. Kilometrejä takana alle 200.000. Kaupat tehtiin, auto ajettiin kotiin ja siitä alkoikin seikkailu, jolle ei näkynyt loppua. Kyseisen auton kansipahvivika oli tunnettu, mutta urhea retkeläisemme ei pienistä varoitteluista pelästynyt, vaan antoi veden lentää milloin säiliöstä, milloin paukkuvista letkuista. Kansipahvivikaa ei kuitenkaan ilmaantunut, mutta vettä valui toisinaan litra, toisnaan desi päivässä - letkut pettivät. Kun letkut olivat vaihdettu alkoi vuoto aina uudestaan jostain suunnasta.
Tämä jännittävyys sai kuskin uskomaan, että nyt oltiin jo jännittävyyden ääritilanteessa. Ei, se ei ollut niin! Tuli ensimmäiset pakkaset ja ennen käynnistysäänen kuuluessa kahdessa pyörähdyksessä muuttui pyörähdysmäärä uudesta akusta huolimatta noin kuuteen. Ja kun pakkasraja ylitti maagisen, arktisen, päräyttävän -12 rajan, hyytyi auto, kuin läski ylämäkeen. Jos auton antoi jäätyä vuorokauden -20c pakkasessa, niin seikkailu oli taattu: villasukat jalkaan, kerropukeutumista ja kävellen töihin.

Kun talvi suli ja viimeiset arktiset -4c kelit olivat päällä alkoivat auton käynnistymisongelmat häviämään ja 200.000km mittarissa häämöttämään. Sitten alkoi keväinen merkkailu, jota siis oli myös ollut tasaisesti koko talven. Vettä tuli sieltä, jos ei, niin täältä. Punainen neste laittoi pulskan suuni hymyyn joka aamu - kelistä riippumatta. Sitten, kuin käskynä ylhäältä loppuivat nestevuodot. Vettä ei hävinnyt kuin ehkä desi viikossa, eli mitä nyt hieman lorotteli. Tätä onnen kautta kesti 2 viikkoa, kunnes turbo päätti, että säädyllinen elinikä ei ei ole yli 210.000km, kuten oli myös tehnyt kahdesti vesipumppu. Turbo korjattiin ja meno jatkui samanlaisena myös toisen talven.
Päätin, että en jaksa enää seikkailua, sillä "matka Land Roverilla on seikkailu", joten päädyin myymään auton. Sainkin parin kuukauden päästä kuulla, että vaikka myin auton ehjänä ja vihdoin toimivana, niin kansipahvi oli kärähtänyt kuukauden päästä ja turbo oli levinnyt moottoritielle pari kuukautta myöhemmin.

Nyt alkoikin uusi kausi elämässäni. Minulle suositeltiin Toyota-merkkisen valmistajan maastoauto, joka sitten korotettiin ja laitettiin muutenkin maastokelpoiseen asuun. Vuosimalli autolle oli 2002 ja ostotilanteessa kilometrimäärä 180.000 (jos niihin ei oltu kajottu). Ensimmäiset neljä kuukautta meni tankkaamisella. Joka päivä odotin, että nesteitä valuisi, lämmöt seilaisi, vesipumppu huutaisi tai jotain kävisi. Ei käynyt. Kunnes tuli talvi ja ensimmäiset pakkaset. Autossa ei ollut lohkolämppäriä, eikä webastoa, joten muutaman kylmäkäynnistyksen jälkeen lohko asennettiin. Kävikin sitten niin, että eräänä -30c aamuna auto oltuaan yön tolpassa käynnistyi ilman isoja yksimisiä. Samoin auton seistyä 3 vuorokautta ja oltua samoilla pakkasilla 2 tuntia tolpassa se käynnistyi ilman yskimisiä. Koomisinta tässä oli, että tolppaan ei ollut tullut virtaa koko talvena. Huomasinkin, että pakkasen ollessa -37 käynnistys erosi +12 tilanteesta sillä, että moottori pyörähti ympäri kahdesti kesäisen yhden kierroksen tilalla.

Eli, mitä teen? Vuosi tuli täyteen. Auton hoitokulut ovat muutama prosentti englantilaiseen veljeensä verrattuna ja se ei myöskään jää kiinni yhtä helposti. En ole saanut sitä rikki edes kovimmills pakkasilla, joten onko tähän mitään muuta keinoa, kuin ajaa se kiven kautta jokeen?

Tarina oli kuin suoraan minun elämästä. Ainoana erotuksena että minulla oli disco 3:n 2005 mallia ja cruiseri 06:n. Land roveriin laitettiin viimeisen vuoden aikana ilmajousituksen kompura ja paisuntasäiliö uusiksi. Ilmastointilaite piti korjauttaa ja polttoainetankki alkoi vuotamaan. lisäksi kaikkea pientä sähkövikaa ja muuta ongelmaa.

Land cruiserilla tuli 7.5.13 vuosi täyteen ja taakse olen joutunut polttimen vaihtamaan. Ostin kuitenkin varalta kaksi poltinta jos vasenkin sattuu jossain vaiheessa palamaan. Taisi tulla hintaa melkein kolme euroa.
Kaiken lisäksi se vie 2-3 litraa vähemmän diisseliäkin satasella.

[Kukkohousu]

Tuli tänä aamuna jotenkin niin haikea olo. Aamulla oli 17c astetta lämmintä. Se oli Discolle paras sää. Jo 18 astetta sai auton hieman kiehumaan ja 16 olisi ollut hieman viileä. Kyllä nyt olisi ollut hyvä körötellä.

[Heikki L]

miten niin nirso britti piiras

Ei siinä itsekkin siirtynyt takaisin toyota maailmaan, pienen harharetken jälkeen. Vielä pitäs edustus pirssi vaihtaa.

[Iisiraireri]

Joku kysyi kerran, että mikä niissä Brittiautoissa mättää. Muuan kuulija tokaisi "Ota ite työkalupakki veneeseen ja souda saareen. Ja koitappa tehä siellä auto".

[kenni_]

Emmä ny tiiä onko ne tojotatkaan niin halpoja ylläpitää...

[tojotti]

^Laatu maksaa..

Nojoo, mutta oli aivan mahtava kirjoitus! Olen kuullut ennenkin että englantilaiset autot eivät ole tunnettuja luotettavuudestaan, tämä vielä vahvisti käsitystäni..

Oma BJ lähti rykimättä kylmillä syyskeleillä yheltä istumalta käyntiin lähes 5 vuoden seisomisen jälkeen. Samoten HJ:t ovat aina lähteneet kelistä kuin kelistä, alhaisella akkujännitteellä käyntiin erittäin hyvin. Muuta ei ole tarvinnut tehdä kuin öljyjä vaihtaa, ja nyt HJ:sta 670 tonnin kohdalla pitänee turbo vaihtaa, kun hieman tuntuu klappia olevan.

Itselläni paljon Volkkareita ja Fordeja ollut ja on edelleenkin, voi sitä koneremonttien määrää mitä niihin tullut tehtyä.. Millon kilkattaa ja millon jämähtää kerrasta. Toyotalla tuntuu ainakin näissä vanhemmissa olevan lievää ongelmaa ruostumisen kanssa, ei ole vissiin tehtaalla kunnollista suojausta saaneet. Kaikki (omat siis) LC:t vaativat paljon palkkia runkoon ja peltiä koriin, mutta tekniikkaa ei kyllä voi moittia..

Mutta edelleenkin, käsitykseni on että varaosat näihin maksavat paljon, varmuutta ei ole, koska en ole koskaan öljynsuodatinta kummempaa tarvinnut ja turbot ovat samanhintaisia kaikkiin. Jos jotain hajoaa, niin voi se kalliiksi tulla, mutta kun ei ole paljoa tarvinnut tiskillä Toyotan takia käydä..

[iivariiso]

Nyt alkaa olemaan 46000 kilometriä yhteistä matkaa cruiserin kanssa takana. Tässä odotellu että josko kohta pääsisi vaihtamaan eteenkin polttimon näin talvea vasten. Ei vain tunnu palavan millään. Yleensä saanu vaihtaa edellisiin autoihin 20 tonnin välein viimeistään. Paljonko olette ajaneet samoilla polttimoilla ennen kuin pimeys on koittanut?

Koputtelen tässä samalla puuta isompien vikojen varalta.

[reynolds]

no ei ole lc mutta käyttis volvo 740 ostin 03/2012 ja 462tkm mittarissa ja nyt on 517tkm enkä ole hehkuja vaihtanut. En kyllä ole ees kattonu mitkä polttimot ne on.

[Jappi]

Minun BJ lähti kyllä tosi vaikeasti käyntiin kun oli seissyt tovin... Piti ihan useampi kymmenen sekuntia pyörittää. Tosin pakkosyöttö ei ollut käytössä eikä hehkuistakaan ihan varmuutta, ja se tovi jonka seisoi oli 1,5 vuosikymmentä...

CarinaE (diesel, briteissä kasattu) malliseen kehonsiirtimeen tuli 600tkm täyteen eikä ole konetta avattu. Kaikki muut komponentit mikä on tuotettu sumuisilla saarilla tai muualla vanhalla mantereella on järjestänyt pääkipua moottorinkin edestä.